Hyvä journalismi edesauttaa ponnisteluja kohti parempaa maailmaa

Me täällä välitämme journalismista, ja selvästi niin teet sinäkin. Oli mukava nähdä niin monen tilaavan uutiskirjeen viime viikon keskustelun jälkeen. Edellinen uutiskirje – löytyy täältä – sai hyvän vastaanoton, joten kollegani antoivat minulle vapauden jatkaa vielä aiheen tiimoilta. (Onni minulle, toivottavasti myös sinulle!)

Ajattelemme, että mediasta pitää puhua, koska uutiset vaikuttavat yhteiskuntaan. Sillä, miten toimittajat ymmärtävät roolinsa ja suhtautuvat siihen, on vaikutusta kansalaisten elämään. On rehellistä myöntää, että toimittajat käyttävät valtaa. He tekevät joka päivä valintoja: Kuka pääsee ääneen? Mitä asioita pidetään tärkeinä? Miten poliittisia erimielisyyksiä käsitellään? Ja niin edelleen.

Valitettavasti näistä valinnoista keskustellaan liian vähän. Asiat vain ovat. Silti tiedetään hyvin, että median välittämä kuva maailmasta on aina jonkin verran vino. Konfliktit korostuvat. Ääntä käyttävät ihmiset, joilla on jo valtaa. Poikkeukselliset tapahtumat ovat uutisarvoisia, arkipäiväiset asiat eivät. Se, mitä on tapahtunut viimeisen 24 tunnin aikana, näyttäytyy paljon tärkeämpänä kuin tieto, joka selittäisi sitä 24 vuotta, joka on johtanut tähän hetkeen. Huomio on yksittäisissä tapahtumissa rakenteellisten kysymysten sijaan.

Filosofinen aikakauslehti niin&näin julkaisi tällä viikolla esseeni journalistisesta objektiivisuudesta. Se löytyy verkosta pdf-muodossa, jos haluat tutustua. Kirjoituksessa viittaan luentoon, jolle osallistuin opiskeluaikojeni alussa Tampereen yliopiston Paavo Koli -salissa. Vierailijaprofessori Hannu Olkinuora puhui professorikautensa avausluennolla toimittamisesta, toimittajana olemisesta ja elämisestä sekä yleisöstä ja sen muuttuneista mediavalinnoista.

Erityisesti minuun teki vaikutuksen tapa, jolla Olkinuora sanoitti toimittajan suhdetta maailmaan, jossa hän elää ja jota hän myös kuvaa. Käytän lainausta Olkinuoran blogissaan julkaisemista luentomuistiinpanoista:

- Toimittajan tehtävä on hankkia ja välittää tietoa – esittää sitä luotettavasti ja houkuttelevasti. Selittää, antaa tausta, kertoa minne olemme menossa – ja jos mahdollista nähdä mistä olemme tulossa. Parhaat uskovat parempaan maailmaan, osaavat kuvata sen ja näkevät miten juuri tämä edesauttaa ponnisteluja.

Olen ajatellut näitä Olkinuoran sanoja viime aikoina paristakin syystä. Ensinnäkin vastikään Tampereen yliopiston työelämäprofessoriksi valittu Laura Saarikoski näyttää saaneen kovasti kritiikkiä, kun hän kirjoitti X:ssä, että “(o)piskelijat voivat muuttaa maailmaa vain, jos he tietävät, millä pelisäännöillä se [=kannattava journalismi] toimii”.

Saarikoski lienee naisena jotenkin otollinen kohde epä-älylliselle vihervasemmisto- ja agendajournalismipuheelle, mutta tulkitsen hänen tulevan pitkälle samasta perinteestä kuin Hannu Olkinuora. Edesmenneen Olkinuoran, joka toimi muun muassa Kauppalehden, Aamulehden ja Svenska Dagbladetin päätoimittajana, perintöä tuskin kukaan kehtaa liata vastaavalla puheella.

Toinen asia, miksi olen ajatellut Olkinuoran sanomaa, on ollut tanskalainen Zetland, jonka kanssa teemme Uudessa Jutussa yhteistyötä. Zetland määrittelee itse, että se on yritys, joka on omistautunut edistämään hyvää journalismilla ja teknologialla. “Force for good” on lähtökohta, johon he ovat sitoutuneet.

Kysyin tätä uutiskirjettä varten tästä lähtökohdasta Zetlandin päätoimittajan Lea Korsgaardin ja Suomi-operaation vetäjän Jakob Mollin näkemyksiä. He molemmat painottavat, että journalismiin liittyvät aina arvot ja valinnat. Toimittajien tehtävä ei ole vain kerätä faktoja, vaan lisätä ymmärrystä. Journalismilla on valta ja vastuu herätellä kollektiivista mielikuvitusta siitä, millainen maailma on ja millainen se voisi olla.

Zetland siis liputtaa arvoissaan paremman yhteiskunnan puolesta. Heille keskittyminen olennaiseen ja demokraattisen vuoropuhelun vahvistamiseen ovat asioita, joiden puolesta kannattaa tehdä töitä. On paljon arvokkaampaa herättää toivoa kuin vaipua apatiaan tai kyynisyyteen.

- Jos journalismi onnistuu tässä edes kohtuullisesti, on se hyvää edistävä voima. Tällä ei ole mitään tekemistä poliittisen kannan ottamisen tai poliittisen maailmankatsomuksen ajamisen kanssa. Useimmat meistä tarvitsevat päinvastaista – haastamista, kun jäämme jumiin johonkin yksinkertaiseen ajatukseen. Puhuisin jopa vanhanaikaisesti viisaudesta. Viisaus ei ole poliittinen ilmiö, se ei ole vasemmistolaista tai oikeistolaista, Moll kirjoittaa.

Samaan tapaan me Uudessa Jutussa ajattelemme, että journalismi voi olla rakentava voima. Se voi olla – muiden instituutioiden ohella – voima, joka tukee demokraattista vuoropuhelua. Se voi auttaa kohtaamaan myös ajatuksia ja näkökulmia, jotka ovat erilaisia kuin omamme. Se voi olla paikka, jossa kohtaamme, vaikka maailma ympärillä on monimutkainen ja muuttuu nopeasti. Se voi asettaa vallanpitäjät vastuuseen hajottamatta yhteisöä.

Mutta ollakseen tätä median eli meidän toimittajien on kyettävä keskustelemaan siitä, miten käytämme valtaa, joka meille on suotu.